perjantai 18. tammikuuta 2013

Ajatuksia ja uudet verhot siinä sivussa.

Moi!

Vähän aikaa sitten tultiin päivystyksestä. Emmiinalla on ollut koko viikon korkea kuume (justiin kun ilmoitin, että elämä voittaa) mutta onneksi ei ollut mitään tulehduksia. Ei auta muu kuin lääkettä nassuun, ettei kuume nouse liian korkealle ja odotellaan vain parempaa päivää. Mikään ei ole niin kamalaa, kun seurata vierestä kipeää lasta. Onneksi on kyse vain kuumeesta, mutta silti. Toinen kun ei edes vielä osaa sanoa, mihin sattuu ja täytyy vain arvailla. 


 Tuntuu, että jatkuvasti vain pitää kantaa huolta. Emmiina oli syntyessään todella pieni, vaikka syntyi ihan ajallaan. Imetys oli hankalaa, kun toinen ei jaksanut imeä. Minulle sanottiin, että ainakin 20 minuuttia pitäisi vauvan imeä, että se saa tarpeeksi ravintoa. Emmiina söi pari minuuttia. Imetyksestä tuli minulle ihan kauhistus, kun en saanut toista syömään. Yöt pelottivat, kun jäin yksin. En pystynyt nukkumaan, kun piti valvoa, että vauva hengittää. Kun lähdettiin sairaalasta, niin varoiteltiin painosta, keltaisuudesta... Käskettiin hankkia rautaa, keskostippoja. Kun sitten puin Emmiinaa kotivaatteisiin ajattelin, etten saa tätä lasta hengissä kotiin. Tuo ajatus naurattaa nyt, mutta silloin se oli ihan totista totta. 


Pitkään olin todella ahdistunut, enkä oikein osannut iloita ja olla onnellinen. Ja sitten vielä ajattelin olevani todella epänormaali äiti, kun tunsin mitä tunsin. Onneksi nyt ymmärrän, mistä kaikki tunteeni silloin johtuivat ja osaan käsitellä niitä.   Ihmettelen vain sitä, miksei tällaisista asioista ikinä puhuta? 




No joka tapauksessa, tuolla se lapsi nyt kaikesta huolimatta nukkuu ja elämä on oikein mukavaa. Uudet verhotkin on. Ja tulppaaneja! Kaikkea hyvää ja rattoisaa viikonloppua :) 

5 kommenttia:

  1. Parempaa vointia teidän lapsukaiselle! Ymmärrän kyllä, mistä puhut, sillä meidän tyttö syntyi viikolla 24. Joten aikamoinen aloitus oli ja kotiutuksen jälkeen on saanut olla sydän syrjällään monen monta kertaa...

    Voimia ja kaikesta huolimatta iloista viikonloppua teille!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Micu! Kai se on vain hyväksyttävä, että huoli omasta lapsesta ei lopu ikinä :) Hyvää viikonloppua sinulle myös!! :)

      Poista
  2. Se on hurja tunne kun tajuaa olevansa pienestä avuttomasta ihmisolennosta vastuussa. Mutta kaikki neljä oon toistaiseks saanut pidettyä hengissä, sen pikkukeskosena syntyneenkin. <3

    Löysin blogisi Little dreams and cloudlets blogin kommenttiosion kautta. Nimesi kiinnitti huomioni, joten klikkasin ja tulin piipahtamaan. :) Ihanan keveän raikkaat verhot ja ihania kukkia, jospa sitä ostaisi tällä viikolla omaankin kotiin tulppaaneja. Jo muutamalla kauppareissulla ne on mua houkuttaneet, mutta oon jättänyt vielä hyllyyn, mutta jospa nyt ois aika saada keväistä tunnelmaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos kommentistasi :) Hurja tunne tosiaan, ja pelottavakin. Tuolla se minunkin pikku riiviöni tyhjentää vaatelipastoa, joten oikein hyvässä sielun ja ruumiin voimissa näyttäisi olevan (=

      Tulenkin samantien vastavierailulle! :)

      Poista